maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rohkeus on kadonnut

Puoli vuotta vierähtänyt viimeisestä kirjotuksesta.


Rohkeuteni olla avoin on kadonnut. En pysty lukea edes vanhoja kirjoituksia, jotenkin ne ovat niin ahdistavia, täynnä epävarmuutta ja tuskaa.



 Olen miettinyt onko avoimuus vielä se juttu ja onko sille vielä itselläni tarvetta. Alkushokki ja ahdistus vakavasta sairaudesta on siirtynyt ja mukana on ennakointi ja oman kehon tuntemus. Osaan jo tulkita paljon itseäni ja vointi kertoo suoraan arvoista. Voin myös itse nostaa lääkkeitä tarvittaessa. 

Töistä käytiin kokeilemassa kirkkovenesoutua, kiva kokemus!



Miten  puoli vuotta on mennyt?

Olen voinut pitkään hyvin. Pääsiäisenä sain törkeitä selkäkipuja ja olin sairaalassa kiputipassa. Valkuaisvirtsaisuus oli lisääntynyt, samoin turvotukset jaloissa, verenpaineet näytti tähtilukemia, enteili aktivaatiota. Päätimme yhdessä lääkärini kanssa nostaa kortisonit kunnolla ylös pysäyttämään sairauden etenemisen. Muutaman päivän päästä näytti jo huomattavasti paremmalta, oltiin tartuttu härkää sarvista heti ja jatkettiin varmuuden vuoksi isompaa annosta kortisonia vielä tovin .. Vaikka se pullautti heti mun kasvot ja paino harppaa aina ylös välittömästi, niin se pitää mut hengissä.

Mun munuiaislääkäri on edelleen paras tapaamani lääkäri ja tekee kaikkensa, että voisin hyvin mahdollisimman pitkään. Neurologeja en voi kyllä kehua!! Muutamasti joutunut tässä niiden vastaanotolle, yksi neuro sanoi, että mulla on epilepsia (näkyi siis muutoksia aivojen sähkökäyrällä) seuraavana päivänä sanoi ettei olekaan epilepsiaa ja heippa!



Nyt elän oikeastaan aika jännittäviä aikoja. Ensimmäistä kertaa kortisoni on laskettu ihan minimiin ja ilman estolääkettä. Seuraan päivittäin pissan proteiineja, sen minkä itse pystyn ja kontrollit on tiuhaan tahtiin. Verenpainelääke on edelleen pakollinen, koska se suojaa munuaisia(niitä rippeitä mitä on jäljellä).

Tavallaan olen siis voinut hyvin, ja kaikkeen tottuu, ainakin jossain määrin. Ainakin mitä vertaa aiempaan, siihen nähden voi loistavasti. Nautin elämästä, perheestä ja työstä. <3



Saattaa  taas mennä tovi ennen kirjoittelen!
Toivottavasti saadaan nauttia auringosta <3

Terveisin, Tuula

Haloo Helsinki Rakasta mua nyt

"jos sä saat mut vaan nauramaan
niin mun on helppo sut unohtaa
mutta jos sä näät kun itkemään jään niin tiedät et saatan sua rakastaa
ota musta kii kun mä kaadun
mutta päästä irti kun maadun
rakasta mua nyt oon pysähtynyt ja syttynyt uudestaan palamaan
oo siinä vaan

ja loppuelämä kanssasi sun
siitä joskus vähän ahdistun
mutta vain siksi että kuolema on pelkoni mun"



torstai 5. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa kuulumisia

Pitkästä aikaa kuulumisia

Voin todella hyvin, arvot on pysynyt pitkään hyvänä. Ja yksi tärkeä arvo on käynyt monta kertaa jopa normaalissa, vaikka lääkärin arvio oli, ettei se normalisoidu. Nykyään myös nukun yöt heräämättä , se on mahtavaa! Verenpaineita tarkkailen säännöllisesti ja huomasinkin, että liian matalia paineita kerkesi hetken olla :O Ilmankos vähän otti henkeen.. Nyt tasoittunut, kun sain lopettaa toisen painelääkkeen :)




Kaikki on oikeastaan niin hyvin, että ainut ongelma on PELKO. Mitä jos yhtäkkiä kaikki romahtaa? Voinko minä vaikuttaa siihen jotenkin. Kuinka minä voin hoitaa itseäni niin hyvin, että saan pitää kaiken, mikä mulla nyt on ja mistä nautin.


Tiedättekö kuinka vähän meikkiä kuluu tähän pienempään ei kortisonipärstään ;D

Toisaalta tervekin voi pohtia samoja juttuja.. Koska kukaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Harvoin se tuo sitä mitä itse pelkäät.

Aion siis vuoden 2017 keskittyä elämästä nauttimiseen, lapsiin, parhaaseen työpaikkaan, urheiluun ja ruokavalion terveellisenä pitämiseen.


Ja noista suklaatarjoiluista tulisi pysyä kokonaan erossa.


Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille.

Minä elän-Ellinoora

Kuuletko äänet rumpujen
ne soittaa juuri sinulle
Tämä on päiväsi ei kenenkään muun
Mustavalkeasta joukosta poikkeat
tuntemattomalle hymysi osoitat
se katsoo sua kuin mielenvikaista

Mut ei se haittaa mitään
koska et välitä enää
tuntematta tuomita saa
Koska kyyneleesi kuivaa
joku joka on päättänyt tehdä niin
palauttaa sun uskon ihmeisiin
Voit elää niin

Kuin viimeistä päivää täällä
kokeillaan kepillä jäätä
antaudu ehdoitta rakastaa silläkin uhalla
että turpaan saat
Vielä kuolinvuoteellas huutaa voit
Minä elän, Minä elän

Heität kadun miehelle lantin
Hän sua kiitokseksi tanssiin
korvaasi kuiskaa
"muista lapsenmieli vaikka ruumis kuihtuis pois"
Mustavalkeasta joukosta poikkeaa
tuntemattomille hymynsä osoittaa
ne katsoo sitä kuin mielenvikaista

Mut ei se haittaa mitään
koska et välitä enää
tuntematta tuomita saa
Koska kyyneleesi kuivaa
joku joka on päättänyt tehdä niin
palauttaa sun uskon ihmeisiin
Voit elää niin

Kuin viimeistä päivää täällä
kokeillaan kepillä jäätä
Antaudu ehdoitta rakastaa silläkin uhalla
että turpaan saat
Vielä kuolinvuoteellas huutaa voit
Minä elän, minä elän

Älä pelkää ääneen sanoo
älä pelkää nälkää janoo
Tulevaisuuden lapsille kertoo voit
kuinka täällä jotain koit
tämän saa kiveen kirjoittaa
Minä elän, minä elän,
minä elän

tiistai 4. lokakuuta 2016

Vuosipäivänä vahvempana kuin koskaan.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olen vahvempi kuin koskaan.

Vuosi on ollut raskain, mutta kaikki voisi olla niin paljon huonomminkin.

  Sairaus on tuonut paljon surua, huolta ja murheita. Vienyt ulkonäköä, työvalmiutta, haaveita, ja oikeuden omaan kehoon. Riippuvaisena kontrolleista, ja lääkäreistä jatkan elämääni vahvempana.





Kortisoni pullottaa kasvoja, ja kehoa edelleen. Osaan kuitenkin nauttia oman vartaloni hyvistä puolista. Kuudessa viikossa ulkonäköni muuttui VIIME SYKSYNÄ, terveestä kauniista naisesta , pyöreäksi, ja sairaan näköiseksi.
 Se oli shokki!!  Nyt kortisoniturvotukset laskee tasaiseen tahtiin, ja sitä tekis mieli vain kuvata itseään. Oi olenpa kaunis. Ne kohdat jotka häiritsi, ennen sairautta ovat merkityksettömiä nykyään.



 Pelkään tietysti sitä hetkeä, kun lääkäri kertoo oleven aika aloittaa dialyysit. Toivon toki kuuluvani siihen jengiin, joka saa myös SEN soiton. Joku on kuollut vuokseni, ja sopiva munuainen on löytynyt. Ehkä joskus..




Kuuleman mukaan Dialyysiä edeltävä vaihe, on kuitenkin usein rankin. Voimat hiipuu, kunto heikkenee, oksentaminen on arkipäivää. Olen siinä rajoilla. Voin hyvin, ja raavin tuota huonoa..
Kaikin tavoin yritän mahdollisimman pitkään pärjätä "omillani", siis omilla munuaisilla.
  Hyvinä hetkinä jos ei muu muistuta, niin yöllä saan herätä pissalle 2-3 kertaa. Munuainen toimii makuuasennossa parhaiten, siksi joudun yöllä heräämään koko ajan pissalle. Tätä on itseasiassa kestänyt nyt 5 vuotta. Uskon sairauden puhjenneen silloin. Kummallista kyllä, valitin tästä usealle lääkärille vuosia, ja kenenkään mielestä tämä ei ollut outoa.. Itse tiesin, ettei myöskään ollut normaalia. Jos lääkärit olisivat kuunnelleet mitkä oli oireet, olisi sairaus pystytty varmasti diagnosoimaan aiemmin. Mahdollisuuteni olisi ollut paljon paremmat, kuin nyt munuaistoiminnan ollessa 32% jäljellä.
 
Vuoden aikana mä oon avannut silmiä monesti, elänyt omassa kuplassa katsoen sivusta ulkomaailmaa. 
Jossain sängyn pohjalla oon todistanut itselle, mä selviän! Mun on pakko!. Onneksi vointi koheni.

Sitten elämä pisti hakemaan mut mitä vain työtä, missä voisin pärjätä.. Sain paikan kehitysvammaisten, ja sairaiden viriketoiminnasta. Palkka ei päätä huimaa, mutta onpas yksi vähemmän valtiolla elätettävää. Töissä tajusin mulla toimivan pää, ja liikuntanivelet. Miten hienoa se on! Munuainen tuhoutuu, mutta se on pieni juttu, jos hoitotaso pysyy hyvänä. Tappava sairaus jos huonosti käy.  Nyt pystyn nauttimaan elämästä kaikilla aisteilla. Mä tunnen rakkautta mun työhön, ja halu auttaa on niin suuri. Voi vitsit miten mä rakastan mun elämää.



Ei tämä postaus tarkoita sitä että, oi että ompas mulla mahtavaa elämää. Huonoja hetkiä tulee, keskitytään siis hyviin hetkiin. Olen saanut blogista paljon kiitosta, ja edelleen siitä tulee hyvä mieli.


Kiitos!

Nautitaan elämästä yllinkyllin, kun sitä on. Hyvää syksyä! 
 


Tuula

lauantai 10. syyskuuta 2016

Lääkelamaannus

Hellou!

Vointi oli hyvä ja oli huono.


Mun ikenet alkoi pullistua verenpainelääkkeen ja sandimmunin ansiosta. Lopetettiin verenpainelääke, vointi huononi samantien.. Koska pelättiin tautiaktivaatiota tulehtuneiden ikenien ansiosta, kokeiltiin toista verenpainelääkettä, joka toimii keskushermoston kautta.. Noh näin munuaissairaana väsymys kuuluu aikalailla jokaiseen päivään, niin arvaatkaa mitä tapahtuu, kun ottaa lääkettä joka aiheuttaa uneliaisuutta, tajunnan hämärtymistä, sekavuutta, ruuansulatusjärjestelmän häiriöitä, suun kuivuutta, niskakipua???!! JOO_O mä sain melkein kaikki sivuvaikutukset!!
Nukahdin melkein rattiin, unohdin mistä mentiin lasten treeneihin, en pystynyt syödä mitään.. Kerkesin ottaa lääkettä neljä päivää, ja olin melkein psykoosissa! Ihan oikeesti! Ei oo kovin kiva myöskään lukea toisen munuaissairaan saaneen lääkepsykoosin kortisonista ja sandimmunista (suurina annoksina). onneks mulla on aika pienet annokset. Oikeasti siis ihan mahdollista, eikä varmasti kaukana oltu, kun mulla oli vielä lisänä tuo kamala painelääke. Toisekseen, nämä lääkkeet ei ole edes kolmiolääkkeitä :O Autolla ajaminen ym. on sallittua. Jatkossa uuden lääkkeen kanssa lepäilen kotona ekat päivät.
Aamulääkkeet mukaan pakattuna

 Yks päivä mä olin ystävän kanssa lenkillä (tai en nyt vaan yks päivä) mä tajusin itsekin, että kaikki mitä hän puhui meni ohi, enkä pystynyt keskittymään ollenkaan. Mikään ei naurattanut, ja mikään ei tuntunut hyvältä, olin lääkelamaannuksessa. Siitä jäikin sitten aika kauhee väsymys!! Ja ahdistus kokeilla enään yhtään mitään uutta. Vasten lääkärin ohjeita aloittaa taas uusi lääke , aloitin vanhan painelääkkeen ja vointi alkaa taas tuntua ihan OKlta.

 Syksy on saapunut ja uudet tuulet


Muutenhan mä kerkesin jo voida huippuhyvin! Sain töitäkin välissä, en omaa alaa, mutta työ tuntuu mulle nyt tähän hetkeen juuri sopivalta. Toimin henkilökohtaisena avustajana. Sydän särkyy työssä ainoastaan <3

Kiloja on enään muutamia siitä mistä lähdettiin melkein vuosi sitten, kun kortisoni paisutti mut muodottomaksi.


Minä projekti on toiminut hitaasti, mutta varmasti. 


Huonoa ja hyvää siis kuuluu tasapuolisesti.
 Kyllä tää tästä taas!


Tuula

maanantai 8. elokuuta 2016

Synkkyyden jälkeen voi puhjeta kukkaan


Kesä on ollut lasten sanoin perfect! 

 

Vaikka näyttäis synkälle, aina jostain pilkistää valoa! Usko pois.


Monta viikkoa on vointi ollut hyvä, sellainen 95% sen hyvä !! Se on sit jo aika hyvä :D 
Tuntuu, että melkein vuoden lääkekokeilujen jälkeen oltaisiin löydetty lääkkeillä balance. Oon elänyt lähes normaalia elämää, lähes normaalia naisen ja äidin elämää.




 Ajattelin alkaa laittamaan työhakemuksia. Nyt mulla on sellainen olo, että mä jaksan ja voisin jopa saada töitäkin ;) Olin asuntomessuilla myös joitakin päiviä, jaksoin hyvin pitkät päivät. Syyskuussa mulla on luvassa luotonvalvonnan ja perinnän kurssia! PIRISTÄVÄÄ. 

Lähdössä messuille
Olen päässyt myös suppailemaan monta kertaa, vaikka kesän alussa mietin jos pääsen ollenkaan. 
Suppailessa, lähtee stressi ja voit vain nauttia merestä. 


Lasten kanssa ollaan käyty mm. Pietarsaaren maauimalassa. 



Minilomalla Tampereella
Niin kuin kuvista näkyy, elämä kantaa. Omat jalat on taas alla.
Minä ja esikoinen <3    


 Seppälän koulukuvat nappasi meidän isommista lapsista huikeita kuvia. 
Koulu alkaa än yy tee nyt , ei vielä vaan ihan just !!!

Keskimmäinen neiti on cheerleader, huomaako :D Nämä maisemat kaikissa kuvissa on mielettömät. ( siis kaikissa Seppälän koulukuvien kuvissa)

Viimeisessä kesäkuvassa on yks niistä kenen ansiosta jaksan. Koska hänellä on FSGS , hän on käynyt läpi dialyysin , läpi elinsiirron. Siinä hän on, ja voi hyvin, se motivoi mua aina, kun en jaksa <3 Oikeestaan, hänellä ei kai enää edes ole FSGS-sairautta. . Sairaus kyllä uusiutuu herkästi uuteen munuaiseen, ei siltikään aina! meillä on myös paljon muuta, kuin sairaus joka yhdistää <3 




Olen onnellisimmillani nyt, koska nykyään osaan nauttia elämästä. Elämä on ihanaa sateella ja rahattomana. Onnellisuus ei vaadi kuin terveyden. 

Mulla on vaan yksi toive nykyään, se on hyvä vointi. Montako sulla on? 

Kiitos kun luit, Tuula

torstai 14. heinäkuuta 2016

Munuaistoimintaa jäljellä 32.8%

Kuulumisia:
Arvio oli n.35%. Toivoin, että tarkka tulos olis ollut vähän parempi arviota, mutta nyt se oli vähän matalampi (32,8%) Eipä sille mitään voi!
Samalla tavoin jatketaan eteenpäin.
Sain uuden verenpainelääkkeen, ja verenpaineenhoito onkin sairauteni kulmakivi. Paineet on tasaantunut, aamuiset "krapulat" päänsäryt, väsymys, huono-olo on kutakuinkin poissa.

Kuva eiliseltä

Kortisonia menee 4mg /vrk. Mennyt nyt jonkun viikon. Välillä tuntuu pitäisikö annos nostaa 6mg  , mut tykkään näistä kaposista poskista enemmän. Silmäoireet on muutamasti meinannut lääkkeen laskun jälkeen palata... Olen kävellyt lenkin melkein joka päivä, laskun jälkeen on myös lonkissa , polvissa  ja selässä alkanut tuntua vihlasua lenkillä! Perhana! Mä niin tykkään liikkua.. No ehkä se on vain jotain rasitusvammaa ja luulotautia. Muistuu vaan mieleen parin vuoden takaiset nivelkivut. Sitten kumma juttu, silloin, kun käytin korkeita annoksia kortisonia ja nesteenpoistolääkettä pikkusormet ja nimettömät lukkiutui muutamiksi sekunneiksi aina välillä.. (kamala tunne) .. no se katosi, mitä vähemmän söin nesteenpostolääkettä (Zaroxolyn), lääke alensi myös verenpainetta. No nyt, tuo oire on palannut.. tai näin on käynyt kolme kertaa, yhdistän sen uuteen verenpainelääkkeeseen.. No joo pikkujuttuja, odotan mun lääkärin lomalta paluuta <3  :)

Oon harjoitellut sokeroimaan, lääkkeillä kun on edelleen karvoitusta lisäävät sivuvaikutukset.. Välillä täytyy saada otsa auki, hiukset kasvais kiinni muuten .. Valitettavasti 60% hiuksista on silti lähtenyt. toivottavasti ne kasvaa takaisin.


Oltiin WFC futislasten discon vahtivuorossa, mukava Disco :)


Saattaapi olla, jos kunto kestää, niin meen töihin Seinäjoen asuntomessuille. Messupäivät on todella rankkoja, kun seistään ja edustetaan koko ajan. Pakko se on yrittää, jos mahdollisuus tulee vain, eikä mutkia tule.
Pala meidän kotia


Mutta, ei tässä nyt oo ollut mitään suurempaa probleemaa onneksi. Kesä maistuu mansikalle ja välillä hampaissa narskuu rantahiekka.. Lapset ovat onnessaan, meiltä on kilometrin matka rantaan, joten voidaan käydä vaikka kahdesti rannalla. Lapset ei tarvi höykytystä ja puistoja. Meillä kesän tärkeimmät jutut on ranta , kaverit ja yhdessäolo.  ..Terveys..


 Oon mä tosiaan saanut kyllä elääkin, vaikka kaikkea pientä on. Yritän työntää murheet ja oireet sivuun.

Tässä muutama kuva elämästä
Tein kakun ystävän vauvakutsuille, youtubesta vain malli ja ekaa kertaa tein :)
Juhlissa oli niin nätisti kaikki, ihanaa oli olla mukana.
Sit mä innostuin ja jämistä piti tehdä kotiväelle kakku. Toinen sokerimassakakkuni ja ihan omasta päästä :D

 Kakkujen maku oli myös napakymppi maistajien mukaan :D

Kuopuksen kanssa paljon touhutaan, kun isommat menee jo omaa tahtiaan usein. onneksi on vielä yksi vähän pienempi.
en muista kuka lapsista hyppäs niin et kamera ei kerennyt mukaan .
Meillä on kaksi suplautaa, aivan mahtava laji. Kesän paras laji. Mies on vasta käynyt,itse en vielä ole uskaltanut lähteä suppaileen. Kyllä mä vielä meen. Ollaan myös vuokrattu lautoja Vaasalasille. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan laudan ja meren rentouttavaa yhdistelmää.


Toivottavasti nähdään messuilla Forte kivitalossa! Tai rannalla suppailemassa :D

Kesäterveisin, Tuula

torstai 23. kesäkuuta 2016

Vinkkivitoset selviytymiseen

Mun vinkkivitoset selviytymiseen

  • Soita ystävälle, pyydä käymään. Ystävä voi luulla, varsinkin jos olet sairas, että haluat vain levätä ja näin voi yhtäkkiä ajatella moni ystäväsi. Vaarana on jäädä murheiden kanssa yksin (sängyn pohjalle). Hetken juttelu ihan muusta tai jaettu huoli helpottaa kummasti. Pidä kiinni ystävistä!
  • Ole avoin, kerro huolista. Näin ne on jo puolitettu, eikä ylimääräistä harmia tule juoruiluista.
  • Harjoittele rentoutumaan , tee hengitysharjoituksia ja rentouta jokainen lihas, kun keskityt lihasten rentouttamiseen unohdat hetkeksi kaiken muun. 
  • Kun voit hyvin, elä täysillä. Tee sitä, mitä pystyt ja tahdot. Vaikka sun elämä olisi kuin leija, joka pamahtaa tuulen loputtua alas, niin se nousee silti aina. Jossain vaiheessa.
  •  Toista takapakkejen jälkeen itselle, SÄ SELVIÄT!! Näin mä teen aina.. sen jälkeen, kun mä oon vajonnut sänkyyn , että voi viXXu TAAS. Sit mä zemppaan itse itseni. Nyt ylös, sä selätät tän kyllä!!
  • HAAVEILE Yleensä mä katon ikkunasta ulos teekupin kanssa. Mietin mitä haaveita mulla on, ja miten mä voisin silti ne kaikesta huolimatta toteuttaa.
  • Anna itkun tulla, se puhdistaa ja poistaa stressiä!
  •  Harrasta liikuntaa aina kun pystyt. Nouset sitä nopeammin, mitä paremmassa kunnossa olet.
    Kukkia ystäviltä, voiko oikeasti olla näin kultaisia ihmisiä. Onnellinen olen.
Thats it!

Vointi nyt.

Mulle laukes aivan kauhea paniikki-itku kohtaus. Jouduin Noroviruksen takia sairaalaan muutamaksi päiväksi. Lääkkeet, joita käytän supistaa verisuonia. Olin oksentanut 12 tuntia ja olin päässyt kuivamaan. Turvallisuussyistä lääkkeet tauotettiin. En lääkärin kanssa uskonut, että kyseessä olisi Noro. Kukaan muu perheestäni ei sairastunut, ei ennen, eikä jälkeen. Tulehdusarvot nousi 150 ja ab kuuri aloitettiin suonensisäisesti, kun alettiin pelätä munuaistulehdusta.  Vahvat lääkkeet oli tauolla ja toisena iltana aloin nytkähdellä jaloista käsistä ja jokapuolelta -- säikähdin tottakai! Itkukin tuli.. Lääkäri sanoi, että sain vähän, kuin vieroitusoireita..Yöhoitajamies rauhoitteli mua, ja lupasi valvoa mun unta useammin. Sanoi mulle " tää on vaan yks hyttysenpaska sun elämässä, sä oot kotona parin päivän päästä" : Siitä tais tulla mun uus motto <3

 Tulehdusarvot alkoi laskea ja pääsin kotiin. Kotiin tulo oli yhtäkkiä pelottavaa. Juuri, kun mä olin päässyt jaloilleni ja saanut elämään luottoa se jotenkin taas vietiin. Aloin miettiin sitä, kun siklosporiini lisää tulehduksia ja syöpäriskiä.. Ahdistus ja masennus valtas mielen. Jatkossa, jos oksennan tai nousee kuume täytyy mennä sairaalaan.

 Melkein vuoden on peruttu melkein kaikki, mitä suunniteltu on. Nytkin piti viime sunnuntaina lähteä Särkänniemeen maksa ja munuaisliiton tuetulle minilomalle , oltiin niin iloisia koko perhe. No mä makasin sairaalassa sen päivän, ja seuraavat. Laitoin kyllä liitolle kysymyksen, jos olisi mahdollista sattuneesta syystä käyttää liput toiste. No ei ollut mahdollista , harmillista :(


 Ai niin kelakortin taakse tuli alennukset sidekudos ja verenpainetauteihin.. Joskus jos mä saan uuden munuaisen, niin saan ehkä unohtaa verenpainelääkkeet.

Juhannuksena meidän piti ystäväperheiden kanssa grillailla ja kisailla miniolympialaisten parissa. Oon toipilas vielä, joten päätimme yhdessä, että nuo juhlat voidaan pitää koska vain, kun on parempi olo. 

Aina vois olla huonomminkin. Ja tiedän, että monella on. Näistä syistä , mietin mitkä on mun keinot ja vinkit. Nämä on ne millä nousen.
Toivottavasti näistä on apua muille myös. 

Tuula