Rohkeus on kadonnut

Puoli vuotta vierähtänyt viimeisestä kirjotuksesta.


Rohkeuteni olla avoin on kadonnut. En pysty lukea edes vanhoja kirjoituksia, jotenkin ne ovat niin ahdistavia, täynnä epävarmuutta ja tuskaa.



 Olen miettinyt onko avoimuus vielä se juttu ja onko sille vielä itselläni tarvetta. Alkushokki ja ahdistus vakavasta sairaudesta on siirtynyt ja mukana on ennakointi ja oman kehon tuntemus. Osaan jo tulkita paljon itseäni ja vointi kertoo suoraan arvoista. Voin myös itse nostaa lääkkeitä tarvittaessa. 

Töistä käytiin kokeilemassa kirkkovenesoutua, kiva kokemus!



Miten  puoli vuotta on mennyt?

Olen voinut pitkään hyvin. Pääsiäisenä sain törkeitä selkäkipuja ja olin sairaalassa kiputipassa. Valkuaisvirtsaisuus oli lisääntynyt, samoin turvotukset jaloissa, verenpaineet näytti tähtilukemia, enteili aktivaatiota. Päätimme yhdessä lääkärini kanssa nostaa kortisonit kunnolla ylös pysäyttämään sairauden etenemisen. Muutaman päivän päästä näytti jo huomattavasti paremmalta, oltiin tartuttu härkää sarvista heti ja jatkettiin varmuuden vuoksi isompaa annosta kortisonia vielä tovin .. Vaikka se pullautti heti mun kasvot ja paino harppaa aina ylös välittömästi, niin se pitää mut hengissä.

Mun munuiaislääkäri on edelleen paras tapaamani lääkäri ja tekee kaikkensa, että voisin hyvin mahdollisimman pitkään. Neurologeja en voi kyllä kehua!! Muutamasti joutunut tässä niiden vastaanotolle, yksi neuro sanoi, että mulla on epilepsia (näkyi siis muutoksia aivojen sähkökäyrällä) seuraavana päivänä sanoi ettei olekaan epilepsiaa ja heippa!



Nyt elän oikeastaan aika jännittäviä aikoja. Ensimmäistä kertaa kortisoni on laskettu ihan minimiin ja ilman estolääkettä. Seuraan päivittäin pissan proteiineja, sen minkä itse pystyn ja kontrollit on tiuhaan tahtiin. Verenpainelääke on edelleen pakollinen, koska se suojaa munuaisia(niitä rippeitä mitä on jäljellä).

Tavallaan olen siis voinut hyvin, ja kaikkeen tottuu, ainakin jossain määrin. Ainakin mitä vertaa aiempaan, siihen nähden voi loistavasti. Nautin elämästä, perheestä ja työstä. <3



Saattaa  taas mennä tovi ennen kirjoittelen!
Toivottavasti saadaan nauttia auringosta <3

Terveisin, Tuula

Haloo Helsinki Rakasta mua nyt

"jos sä saat mut vaan nauramaan
niin mun on helppo sut unohtaa
mutta jos sä näät kun itkemään jään niin tiedät et saatan sua rakastaa
ota musta kii kun mä kaadun
mutta päästä irti kun maadun
rakasta mua nyt oon pysähtynyt ja syttynyt uudestaan palamaan
oo siinä vaan

ja loppuelämä kanssasi sun
siitä joskus vähän ahdistun
mutta vain siksi että kuolema on pelkoni mun"



Kommentit

Suositut tekstit